tiistai 3. huhtikuuta 2018

Ethän pois mee, en mä elämää osaa ilman sua

Auts, onko siitä tosiaan jo noin kauan, kun olen viimeksi tänne kirjoittanut? Monen monta kertaa miettinyt, että pitäisi, mutta ei saa aikaiseksi. Nytkään en oikein tiedä miten lähtisin purkamaan tätä kaikkea tänne blogiin. Aloitetaan nyt vaikka Roksusta, sillä on todettu vähän samaa vikaa mitä Misulla aikoinaan, vasemman polven sisäpolvessa nivelrikkoa. Sillä on kipulääke vaihdettu toiseen sillä rimadylistä ei saatu kovin hyvää vastetta, se on hierottu nyt pariin kertaan tässä välissä ja kerran annettu laseria selkään ja polveen. Varmaan hieronnan, laserin ja ilmojen lämpenemisen vaikutuksesta on oireet lieventyneet, sekä tietysti varmaan osana myös kipulääkkeen vaihto.

Se on nyt ihan ok, ei se enään se nuori terve koira ole, se jonka kanssa ei koskaan ennen ole tarvinnut ell käydä juuri muun kuin rokotusten takia, mutta ainakin se on täällä vielä meidän kanssa. Siitä olen kiitollinen. Vaikka olinkin jo luovuttamassa, itkuja itkenyt, valmistellut itseäni jo luopumaan. Ehkä me mennään nyt Roksunkin kanssa ns. päivä kerrallaan ja nautitaan vielä kun voidaan.

Atopica lääkitys ollaan lopetettu, lähinnä, kun ei missään vaiheessa ukon kanssa olla uskottu mihinkään atopiaan, miksi se puhkeisisi vähän vajaa 9vuotiaalla koiraalla, kun koskaan aiemmin ei ole mitään ongelmia ollut ihon tai ruuan kanssa. No pari kuukautta on tainnut olla ilman lääkitystä ja kutinoista ei ole tietoakaan, sen verran se auttoi, että joku ainesosa vaikutti johonkin mikä kutisutti. Toki jos alkaa uudelleen niin katsotaan sitten tilannetta.
Suoraan sanottua meidän alkuvuosi lähti koirien suhteen päin persettä, hetken aikaa jo pelkäsin, että meillä ei ole kohta kuin yksi koira, Tara. Häjyn hiiva puski läpi järkyttävänä, teki mitä vaan. ei tahtonut lähteä. Sitten se alkoi ontua. Mä jo epäsuorasti varasin sille lopetusajan, sitten totesin etten anna itelleni anteeksi jos en vielä koita. Se pumpattiin täyteen lääkettä, korvia putsattiin kaks kertaa päivässä, tassuja pestiin, karvoja ajeltiin anturoiden välistä jotta ei muhi. Ruoka on vaihdettu kalkkunaan ja ei saa tällä hetkellä mitään muuta, edes lisiä. Nyt tilanne on hyvä.

Häjy on myös aloittanut kaverini kanssa Rally-Tokon, käyvät kerran viikossa ohjatuissa ja kuulemma menee hyvin ja Iida onkin kuulemma ihan rakastunut Häjyyn. Ne on kyllä sellainen parivaljakko, että koira sopii äärimmäisen hyvin ohjaajalle ja ohjaaja koiralle. Tätäkin kautta Iidalle iso kiitos!

Mahatautikin kävi meillä kylässä, niin ihmisillä kuin koirilla, oli muuten ensimmäinen laatuaan ikinä, kun meillä koirat sairastuu mahatautiin. Sitä ripulin määrää mitä olen saanut kotona siivota...

Tara voi erinomaisesti, sen kanssa treenataan hemmetisti ja edistyy. Viilattavaa ja vähän korjattavaa on löydetty, videotakin on, mutten ole muistanut editoida sitä, joten jos palaan lähipäivinä Taraan ja sen treeneihin paremmin ihan omana postauksena.

Yritän nyt tsempata tän blogin suhteen ja itseasiassa tuntuu pirun hyvältä istahtaa pitkästä aikaa tähän blogin ääreen ja kirjoittaa. Tää oli niin pitkään isossa osassa mun elämässä. Joten jos joku näitä blogeja siellä vielä lukee, mistä haluaisitte tulevaisuudessa, että kirjoitan? Onko just sulla jotain postausideoita? Kerro nyt niin palaan asiaan!

Ihanaa kevään odotusta!

torstai 25. tammikuuta 2018

Täällä ollaan | Rockyn vointi

Vähän päälle kuukausi edellisestä kerrasta, tökkiipäs nyt. En edes tiedä mistä lähtisin liikkeelle? Rocky on tällä hetkellä ok, valitettavasti edessä on nyt todennäköisesti loppu elämän lääkitys atopicalla, keventää lompakkoa komiasti, on meinaan pirun kallista. Kortisonikuuri vei kutinat ja kuurin loputtua, noin puolitoista viikkoa myöhemmin alkoi kutinat uudelleen. Atopicaa on syönyt kohta puoltoista viikkoa ja kutina on hallinnassa. Edessä on myös monen viikon kipulääkekuuri, katsotaan sitten miltä näyttää kuurin jälkeen... Muuten elelee aikalailla normaalia elämää, ensi kuussa myös hieronta, saa varmasti sieltäkin apua.
Häjyn kanssa on höntsäilty, ei mitään sen ihmeempiä. Tänään palattiin pitkästä aikaa keikkailemaan kaverikoira toiminnassa, tuli niin hyvä mieli, kun näki miten vanhukset piristyi ja ilahtuivat koirien vierailusta. Samalla saa rodulle sitä hyvääkin mainetta tuotua esille. Luulen, että Häjyn kanssa jatkossa keskitytään enemmän tähän toimintaan. Rally-toko sopisi tuolle varmaan, mutta en nää lajia yhtään omana ja omaan edelleen pienen asennevamman lajia kohtaan. Tokossa on varmaan kisat kisattu, tokikaan ei pidä koskaan sanoa ei koskaan...

Ja sitten Tara, no, Tara treenaa ja treenaa. Puruissa etenee kerta kerralta ja tottiskin on aika kivalla mallilla. Tokoa ollaan treenailtu myös parisen kertaa viikossa, alon kokeita katsellut, huhtikuussa omalla seuralla, mutta jos juoksuissa 7kk väli niin on silloin juoksuissa. Katsotaan jos ajeles muualle, tokon sm-kisat kyllä houkuttais, mutta auki vielä startattaisko alossa vai ehitäänkö avoon. TK1 tekis mieli alosta hakea, mutta toisaalta houkuttais vaan mennä heti ekasta ykkösestä ylempään ja tahkoa sielä evl:ssä sitten.Mutta palataan koe ym suunnitelmiin sitten tavoite postauksen merkeissä.