tiistai 25. huhtikuuta 2017

Taran TOKOkoe 23.4


Osa on ehkä osannut päätellä postauksista jotain, osa ei. Hirveästi en jutusta kellekkään huudellut. Käytiin tosiaan sunnuntaina Taran kanssa aloittamassa yhteinen koeura. Minuu jännitti aivan järkyttävästi, ramppasin koko aamun vessassa ennen lähtöä koepaikalle, vatsasa lensi perhosia ja oli kovin levoton olo.

Paikan päälle saavuttua jännitys hieman laantui, mutta alkoi ja paheni kehään astuttaessa yksilöliikkeisiin. Muutaman kerran vedin syvään henkeä, puhalsin ulos ja mietin kuolevani siihen paikkaan. En tajua miten jännitti noin paljon, ei Häjyn kanssa eka koe näin paha ollut. Vaikka kovin tehokkaasti yritin suorituksemme pilata, koira pystyi toimimaan aika kivasti siitäkin huolimatta millaisessa lamaantuneessa, tänirä, vapina jännityksessä olin. Pieniä virheitä koira teki, sellaisia joita ei koskaan ole treeneissä tehnyt, mutta selittynee täysin minun jännittämisellä.

Paikalla makuussa piste lähti, kun ei meinannut nousta makuulta sivulle, ehkä siis liian vähän tehty näitä, kun olen todella paljon palkannut alas ennakoimisen estämiseksi. Seuraamisessa heti alku metreillä koira ennakkoi liikkeestä maahan menon ja jäi jälkeen, pysähdyksissä, ainakin toisessa jäi sivulle seisomaan, siitä piste menetykset. Hypyssä ja luoksetulossa ei tullutkaan eteen vaan teki pieni kierroksen ja kaarsi selän takaa sivulle. Hypyssä vielä meinasi käydä kehäsihteerin pöydän vieressä nuuhkaisemassa. Kaukoista lähti pisteitä, kun koiran keskittyminen herpaantui istu- maahan vaihdossa ja jouduin antamaan kaksois käskyn.
Kaikin puolin siis tyytyväinen koiran tekemiseen, ottaen myös koiran ikä huomioon, itseeni en niinkään, kun annoin jännitykselle vallan. Tuomarikin sanoi suorituksemme jälkeen, että on se hieno koira ja teknisestikin tosi osaava.  Jos seuraavassa kokeessa olisin minäkin rennompi. Joka tapauksessa ihan kelpo aloitus koeuralle. Vielä en tiedä kerätäänkö koulari alokkaasta vai mitä tehdään.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Hitokseen treeniä, videoita

Blogin suhteen motivaatio on löytynyt ja mielelläni taas istahdan alas ja kirjoittelen ajatuksen kanssa, tai välillä jutut tulee lennosta, mutta tulkoot. Me ollaan treenattu, treenattu ja vielä kerran treenattu, toivottavasti näitä treenipostauksia jaksatte lukea.

En edes muista, milloin viimeksi olen näin tiuhaan juossut pelloilla tamppaamassa ja ajamassa koirille jälkeä? Hyvä vaan, edetään ainakin ja nyt kun ohjatutkin alkoi, on huomattavasti mukavampaa lähteä jäljelle, kun on treeniseuraa ja juttelu kaveri. Kyllähän se mieltä lämmittää, kun muutkin kehuu koiraa, luo itselleenkin luottamusta siihen, että kyllä tää akka jotain oikein tekee.

Tänään tein 120metriä pitkän jäljen, ruokaa joka toisella, pidempään ruohikkoon vähän vähemmän. Pellolla kävi järkyttävä tuuli, mutta hyödynnettiin sitä, koira pääsi tai joutui ajamaan jälkeä myötätuleen sekä sivutuulessa. Pieni pyörähdys noin puolessa välissä jälkeä, mutten puuttunut siihen mitenkään, annoin koiran työskennellä ja ratkoa itse. Nopeasti lähti takaisin ajamaan jälkeä ja loppu jälki sujuikin moiteitta. Työskentelee myös paremmin, kun annan enemmän löysää.

Ollaan hinkattu myös tottista ja tokoa, ihan kunnolla. Aika kivalla mallillahan tuo jo on ja sunnuntaina tehtiin täysin kokeenomainen treeni, liikkuroituna. Liikkeiden välissä palkkasin koiran hillitysti kehuilla ja rapsutteluilla, tämä piti pakan kasassa ilman, että koiran liitokset repee.

Häjy pääsi sunnuntaina myös tokoilemaan vaikka ensin olin ajatellut etten ota sitä, kun luonnetesti oli ollut samana päivänä, mutta koira janosi päästä mukaan joten tulkoot. Häjyn kanssa pidit treenit lyhyenä, seuruuta suoristeltiin, hypittiin, kierrettiin ja pidettiin ihan vain hauskaa. Pitäisi katsella vähän kokeita jos löytyisi joku sopiva ulkokoe.

Häjyllekin pitäisi koittaa jälkeä tehdä enemmän, jos siitä saisi sille myös toisen tavoitteellisen lajin. Jotenkin se on vain jäänyt... Se ei ole ihan niin maavainuinen luontaisesti mitä Tara ja Rocky on, mutta siitä voisi ehkä saada peltojälki koiran. Kahtotaan.

Ollaan me sitten pyöräiltykin ja kikkaroitu, todettava on, että minulla on aivan surkeeksi päässyt kunto, pyöräily vielä on kivaa, mutta kikkaroinnissa meinasi kuolema iskeä hieman ennen kotia. Toisaalta, fiilis on aina todella hyvä urheilun jälkeen. Junnut on juosseet tosi mallikkaasti fillarinkin viedessä, varsinkin, kun pari viikkoa sitten pääsivät siihen ensimmäistä kertaa ikinä. Häjykään ei ole mitenkään oireillut noiden lenkkien jälkeen joten ihan hyvillä mielillä menty ja kasvatettu koirien ja minun kuntoa. Roksu pääsee varmaan pian taas myös pyörälenkille, kun loukkaantumisen jälkeen jalka alkaa olemaan jo hyvässä kunnossa eikä onnu enään.