tiistai 12. tammikuuta 2016

Oisko se ny täsä

Olen miettinyt ja pyöritellyt pääni puhki Rockyn harrastuskoiran uraa, oisko aika jo lopettaa? Rocky täyttää keväällä seitsemän, tuo koira joka just meille tuli, onko siitäkin jo noin kauan. Ekat vuodet meni niin ja näin, ei harrasteltu mitenkään tavoitteellisesti, perus tottelevaisuus ja arkikäyttäytyminen totta kai opetettiin ja luotiin pientä pohjaa tottisteluun. En ymmärtänyt juuri mitään tokoilusta tai pk-puolesta. Saati, että olisin ymmärtänyt herätellä ja pitää yllä saalisviettiä. Me vaan oltiin. En oikeastaan edes muista mistä se halu tavoitteelliseen harrastamiseen lähti, mutta BH- kokeesta otin yhden tavoitteen jonka haluan tuon koiran kanssa suorittaa. Toko tuli kuvioihin vähän myöhemmin ja mielenkiinto kisaamiseen alkoi heräämään. Käytiin ohjatuissa, treenailtiin kotona ja kehityttiin. Mä opetin Rockya ja Rocky opetti mua ihan hirvittävän paljon.

No se beehoo suoritettiin hyväkstysti toisella yrittämällä ja sen jälkeen alkoi tokoilut kokeiden merkeissä. Jälkeä ajettu aina aika ajoin ja metsäjälkeen olisi koiralla ollut potentiaalia tehdä  tulos, mutta tottistelu ei ole mielestäni niin hyvää, että olisin tai lähtisin vielä edes yrittämään. Jos olisin Rockyn kanssa pennusta asti treenannut samalla tarmolla ja innolla, asia olisi toinen. Voin ihan hyvillä mielin tässä vaiheessa vilkaista peiliin ja osoittaa itseäni sormella, en koiraa.

Muutamat kokeet käytiin tokon merkeissä ja sitten ne jäi, osin sen vuoksi miten hirveästi jännitän tuon koiran kanssa kokeita, siellä ei ole mun hyvä olla eikä mun jännittäminen auta koiraakaan yhtään. Viimeisimmän kokeen jälkeen mietin, että taisi tokokokeet olla meidän osalta tässä. Sen jälkeen on treenailtu aika epäsäännöllisesti ilman tavoitteita. Välillä oikein kivalla fiiliksellä, välillä taas koira ollut fiiliksellä ettei vaan nappaa. Sunnuntaina lähdin treenaamaan Häjyn kanssa bh- koetta varten, Rockyn otin mukaan ajatuksena, että höntsäillään vähän tottista. Rockyn tekeminen oli sitä luokkaa, että sain todeta koiralle, jos ei kiinnosta ei ole pakko, ja vein takaisin autoon. Kotiin ajaessa ja mitä treeneistä jäi käteen, aloin tosissaan miettimään, olisiko se nyt tässä, Rockyn tokoilut ja tottistelut tehtynä. Kyllähän meillä jo takana on tottistelu ja työ vuosia. Rämmittiin välillä todella syvissä vesissä, mutta noustiin sieltä aina, tehtiin hienoja suorituksia, yhteistyö pelasi ja saatiin isoja onnistumisia.

Kun nyt aika varma olen siitä, että me ei enään tokokokeisiin Rockyn kanssa mennä, ei meillä ole myöskään mikään tarve hinkata ja viilata tavoitteellisesti enään. Ja, kun ei tuo koira anna treeneissä ittestään enään sitä sataprosenttia mitä se antoi vähän nuorempana, eikä se ole koskaan mitenkään yltiö mieluttämishaluinen koira ollut. Se on tykännyt aina huomattavasti enemmän jälki ja etsintä hommista, niistä se tykkää ja pellolla ja metsällä se on aina tehnyt ja antanut kaikkensa, joten ehkä on aika lopettaa ja antaa koiralle ansaitut eläkepäivät tottistelusta. Pitää itse myös ymmärtää milloin riittää ja on aika lopettaa jokin laji.

Ei me suinkaan kokonaan harrastelua lopeteta, jatketaan pelto hommilla ja yritetään nyt ihan tosissaan päästä koittamaan kokeesta FH tulosta. Ehkä me se saadaan, ehkä ei. Stressiä siitä ei oteta, mutta tavoitteellisesti yritetään treenata. Nenähommat, kun tuolta edelleen sujuu ja mielelään jälkeä ajaa. Kun jälkikausi on tauolla, keksitään muuta aktiviteettiä ja hiotaan esineilmaisua varmamemmaksi. Tulevaa jälkikautta odotan innolla ja suunnittelin jo nyt hieman tulevia treenejä. Vieraan ihmisen tekemää jälkeä on ehdottomasti otettava nyt lisää ja tarkkuus jäljelle kuntoon, sitten onkin jo aika kivalla mallilla. Esineet se ilmaisee, kun vaan touhussa pysyy tarkkuus eikä kaahoteta liian lujaa eteenpäin.

Onhan se ehkä jonkun mielestä hölmöä jättää koira jo melkein seitsemän vuotiaana ns. puolieläkkeelle, mutta meille se on oikea ratkaisu. Mielummin tehdään niitä juttuja joista koira tykkää eikä oteta stressiä enään mistään. Me koettiin hienoja hetkiä, treenailtiin tottista paljon, mutta aikansa kutakin ja meidän aika on nyt. Onneksi noita lajeja on muitakin. Nyt saa Häjy astua näissä merkeissä Rockyn saappaisiin ja jatkaa niitä jälkiä. Toisaalta vähän haikeaakin, mutta jälkihommilla jatketaan ja panostetaan siihen täysillä tästä eteenpäin, silloin tällöin voi päästä Häjyä tuuraamaan jos siltä näyttää, mutta muuten tokoilut ja tottistelut oli täsä. Näin on hyvä.

14 kommenttia:

  1. Jos päätös tuntuu hyvälle, niin sillooin se on oikea päätös.

    Hyvä ajoitus tällä postauksellasi.
    Tässä linkki meidän saman päivän epistolaan:
    http://rakkimus.blogspot.fi/2016/01/pitaskohan-taa-lopettaa-olikohan-taa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No katos kehveli. Kuin osuikin samanlaiset aatokseen samalle päivälle. :)

      Mutta kyllä, noinhan se on ja nyt ainakin itsestä tuntuu hyvälle, että päätös on tämä. Vaikka onkin vähän haikeaa, kai siinä on vähän sitä, että alkaa ymmärtää ettei koira ole enään pari vuotias nuorukainen.

      Poista
  2. Koiran ehdoilla kun menee niin silloin päätökset ovat aina oikeita :) Tsemppiä Rockylle FH-uralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Näin minäkin ajattelen. :) Kun ei ole enään kivaa, vaan enemmän "pakkopullaa", niin antaa olla. :)

      Poista
  3. Hienoa että tajuaa ajoissa rauhottua ja mennään koiran ehdoilla, arvostan! :)

    www.tottethehavanese.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on vaan itsestään selvyys, että koiran ehdoilla ja niin kauan kun on kivaa, sitte ku alkaa maistumaan puulta, on aika lopettaa ja jatkaa muiden juttujen parissa. :)

      Poista
    2. Ja niinhän sen pitääkin olla, hienoa! :)

      Poista
  4. Samat mietteet mullakin tosin ihan pieni ääni kuiskii rallin puolesta :)
    Meillä toki terveys ku ei oo priimaa, pää kyllä tekis vaikka mitä. Ollaan
    jo hidasteltukin, tokoon me ei kuitenkaan normiin mennä enää :) Vaikeita
    päätöksiä mutta ei aina oo pakko kisata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. :) Toi ralli mullakin oli mietinnässä, enkä sitä vielä täysin pois sulje, se on kuitenkin huomattavasti rennompaa ja vähemmän totista mitä itse toko. Mutta se on iso ehkä.

      Poista
  5. Mä jätin mun vanhimman koiran eläkkeelle aktiivisesta harrastamisesta 8 vuotiaana, ja näin jälkeenpäin olen onnenllinen että lopetin just silloin. :) Jos päätös tuntuu hyvältä niin se on varmasti oikea päätös! Ja voihan sitä just treenata rallya ym. ja kisatakin jos vielä siltä tuntuu, vaikka ns. aktiivinen harrastaminen jäisikin pois kuvioista :)

    VastaaPoista
  6. Mä jätin mun yhden koiran eläkkeelle n. 6,5 vuotiaana. Syynä kyynärissä oleva nivelrikko. Toistaiseksi on pysynyt oireettomana ja iloisena, joten toivottavasti saadaan paljon yhteisiä vuosia vielä lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just. :) Noi varmaan vetääki monesti vähän aiemmin eläkkeelle. Katotaab miten meillä Häjyn kanssa käy. :)

      Poista

Kiitos kommentista! ♥