perjantai 22. huhtikuuta 2016

Jälkikausi aloitettu

Nyt vihdoin on meidänkin jälkikausi aloitettu ja voi vitja miten tätä onkaan odotettu! Siellä jälkeä talloessa ja koirille ajaessa, muistin miksi mä niin tykkään tästä lajista, varsinkin näinä päivinä, kun ilmakin on puolella. Enkä taaskaan ihmettele miksi tätä sanotaan koiraharrastuksien meditoinniksi, parhaimmassa tapauksessa aurinko paistaa tai on jo laskeutumassa, tuuli tuivertaan hiuksiin, siinä ajautuu aikalailla zenmaiseentilaan, olet yhtä koiran kanssa. Vaikka jäljenteko on oma vähtinsä eikä sitä aina jaksaisi, on se sen työnarvoista, tämä on vain niin minun ja koirieni laji. Koira pääsee toteuttamaan luontaisia tapojaan.

Rockylle tein n. 500-600metrin jäljen, tarkkasta pituudesta en ole varma sillä sporttracker ei ollutkaan lähtenyt päälle, kulmia oli kuusi ja ruokaa siellä täällä, esineitä kolme ja jälki vanheni n. 35min. Vaikka sää oli kaunis, oli olosuhteet hieman hankalat, järkyttävä tuuli ja puolet jäljestä vastatuuleen tai sitten sivutuuli, kaikeksi yllätykseni Roksu oli tänään (torstaina) aika huono, yritän kiinnittää huomiota sen mielentilaan ennen jälkeä, mutten selvästi tarpeeksi, hukkasi jäljen jo heti ekalla kulmalla ja parit seuraavat suorat ja kulmat se oli aika kuutamolla. Esineet se siitä huolimatta löysi ja pienen muistutuksen jälkeen ilmaisikin ne, tosin ekan esineen jälkeen muisti itse mikä homman nimi oli esineillä, toisen esineen ilmaisun jälkeen koira latasi myös keskittymistä hieman ja jäljesti varvemmin. Viimeisen suoran koira ajoi hyvin ja tarkasti, sai myös ajaa jälkeä myötätuuleen joka varmasti helpotti, mutta ethän sä kokeessakaan aina saa täysin ideaalia ilmaa. Pakko se on treenata välillä vähän haastavimmissakin olosuhteissa, satoi tai paistoi. Toki sitä olisi voinut kauden ensimmäisen jäljen tehdä vähän helpoksi, mutta koira kuitenkin suoriutui loppuun asti pienten hapuiluiden jälkeen.

Huomasin myös jälleen oman kehitykseni ohjaajana, vaikka koiralta ei tullut nappisuoritusta, sitä sen omaa tasoa, en turhautunut yhtään. Helpotti varmasti koiran työskentelyä etsiä jälki ja palata sille, kun ohjaaja ei ole hermostunut. Tähän samanlaiseen zentilaan pitää pyrkiä jokaikinen kerta. Hyvä minä!

Häjylle tein 200 metriä pitkän jäljen, vastatuuleen, esineitä oli yksi ja sekin jäljen lopussa. Ruokaa oli noin jokatoisella askeleella, yksi kulma ja yksi kaareva "kulma", ikää tälläkin jäljellä reilut 30min. Häjylle en laittanut jälkiliinaa, sillä se on sen verran alkutaipaleella vielä, että haluan pysyä lähellä jotta nään mitä ja miten se tekee. Hieman sitä alkuun häiritsi hihna, mutta pääsi siitä aika pian yli. Jokusen kerran sekin eksyi jäljeltä, mutta keskittyi Rockya huomattavasti paremmin ja uskon vastatuulen olleen osasyynä hukkiin. Toki Häjynkään mielentila ei ollut täysin sellainen mitä haluan, mutta siihen panostetaan jatkossa paremmin.

Molempien koirien kanssa lisää treeniä mielentilan saamiseksi oikeaksi ennen jäljelle menoa, odotellaan vaikka tunti ennen paalua jotta koirat on keskittyneenä, jos sillä saisi Rockylta sitä kaahottamista pois ja näin jäljestys keskittyneemmäksi ja paremmaksi. Toki viime vuonna jälki jäi aika vähälle Aadan syntymän jälkeen, mutta nyt pyritään jäljelle aina kun vaan mahdollista. Tähän väliin muistuttaisin, että kukaan ei menisi sinne pelloille ilman pellonomistajan lupaa! Pahimmassa tapauksessa vie luvat meiltä jotka sen ovat kysyneet ja saaneet.

Häjyn kanssa on tarkoitus alkaa pikku hiljaa lähteä vähentämään jäljeltä ruokaa ja alkaa hiomaan esineilmaisu kuntoon, sitten pitäisi joskus vielä löytää se BH- koe ja suorittaa hyväksytysti jos mielii FH- kokeeseen. Tarkoitus kuitenkin olisi yrittää kesällä se BH saada alta pois, eipä tarvitsisi enään sitten sitä miettiä, kuitenkin ulkokokeeseen tuon haluaisin.


Muistakaa taas laittaa laatu paremmaksi.

6 kommenttia:

  1. mutta eikös se mene että kun ruokaa laittaa joka toiselle, että ruokaa on vain toisella puolella ja koira oppii äkkiä jäljestämään vain toistapuolta? eikä niin sanotusti 'siksakkia' niinkuin pitäisi. Tai näin mie oon aatellu aina :D

    mutta hyvinhän tuo ainakin paikoittain sujuu! Meilläkin ongelmia oikean mielentilan kanssa ja välillä ollaan useampi kymmenenkin minuttinen istuttu rauhoittumassa ennen paalua... mutta pikkuhiljaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan kuullutkaan moista väitettä. Enkä mä ainakaan jätä joka kerta samalle puolelle vaan vaihteleen, ihan sen yhden jäljen aikanakin. Ja siitä aika pian vähentää ruokaa entisestään. Ylläreitä muutenkin jäljelle, välillä saattaa olla kolmella askeleella, sitten muutama tyhjä, sit ehkä yhdellä ja taas tyhjiä. Rikkoo niitä rutiineita.

      Kyllä Rockyllakin jäljen alkuaikoina oli joka toisella hetken aikaa eikä se ainakaan ole koskaan toispuoleiseksi alkanut.

      Jep, mielentilaan pitää jatkossa kiinnittää entistä paremmin ja istua vaikka se tunti ennen paalua, että mielentila on oikea. :)

      Poista
    2. Itse kun nuorelle koiralle tein jälkeä "jokatoiselle" askeleelle laittamalla namia niin käytännössä väliin tuli silti välillä kaksi peräkkäistä namia tai kaksi peräkkäistä tyhjää, jolloin namia ei tullut vaan toiselle puolelle. Koira kyllä herkästi ottaa jomman kumman askeleen jota jäljestää.

      Hyvin tuntuu luonnistuvan nenän käyttö. :) Vähän ehkä enemmän ohjaisin nuorta koiraa tarkemmaksi ettei opi liian hapuilevaa ajotyyliä, eli tarkistele ja pyöri. Omalla liinan käytöllä voi saada ihmeitä aikaan ja vaikuttaa myös koiran tilaan. :)

      Poista
    3. No niin minäkin jos koira ei häiriintyisi siitä niin paljon. Täytyy myös muistaa, että jälki oli eka lähemmäs vuoteen ja vastatuuleen keskellä peuran paskoja. :D Eilen ajettu jälki oli huomattavasti parempi, ei pyörimisiä ja muutakaan ylimäärästä. Molemmilla oli itseassa eilinen jälki paljon parempi. Tosin, eilen yritin hieman enemmän ohjata Häjyä, mutta en hirveästi koska jostain syystä se häiriintyy siinä kovin. Harmi etten pystynyt videoimaan Häjyn eilistä jälkeä.

      Ja noin minäkin teen, joka toisella askeleella olevat ruuat vaihtaa puolta, eli tulee kans se pari tyhjää väliin.

      Poista
  2. Pitäisi itsekin palata taas jälkihommiin Nessien kanssa, kun sitä viime kesällä/syksyllä aloittelimme. Koira tykkäs kovasti hommasta, ja se oli paljon mielenkiintoisempaa kuin oletin. Itse täytyy vaan jostain kerrata ne perusteet, ja lähteä tekemään hyvät pohjat koiralle, että sitten saan siitä varman jäljestäjän. Nenä Nessiellä ainakin toimii ja se keskittyy tosi hyvin jäljellä ollessaan, koska silloin se ei edes huomannut ulkopuolista häiriötä, vaikka yleensä se on tosi valpas. Kiva saada sille jokin kierroksia hieman laskeva laji, kun canicross on sille lähinnä fyysistä väsytystä, mutta jäljellä se joutuisi käyttämään niitä aivojaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälki on kyllä kivaa ja meilläkin molemmat koirat tykkää. :) Netti on onneksi pullollaan hyviä ohjeita ja jossain oli jonkun kouluttajan ( en muista nyt kenen ) luennolta videoitu opas jäljestykseen, sen taisi parilla kymppiä saada itselleen ostettua, voin yrittää sen kaivaa jos kiinnostaa. :)

      Poista

Kiitos kommentista! ♥