torstai 15. syyskuuta 2016

Mä en oo valmis

Päässä pyörii monenlaisia ajatuksia, eikä mistään oikein saa kiinni. Yrittää seurata, tarkkailla ja olla avoin ajattelematta itseään vaan koiraa ja sen parasta. Yrittäen olla optimistinen ja realistinen, samalla peläten, että vietämme parhaillaan viimeistä viikkoa yhdessä. Misu saateltiin viimeiselle matkalleen pari vuotta sitten, en silloin kuvitellutkaan, että saatan olla hyvinkin pian uudestaan samassa tilanteessa ja mikä pahinta, nuoren koiran kanssa.

Leikkausaika peruttu ja omalle eläinlääkärille varattu aika lonkka kuviin uudestaan. Tavallaan ehkä turhaakin, mutta haluan tietää ennen päätöksiä missä mennään ja onko se kipeä, onko nivelrikko edennytkin hurjaa vauhtia ja aiheuttaa kipua? Vai onko vika jossain muualla? Epävarma, sitä tuo koira on ollut aina, mutta ei näin paha. Se suoritti vielä joulukuussa huikeen hyvällä moottorilla kokeessa ykköstuloksen. BH- kokeen jälkeen on ollut vaikeampaa, se on niin hirvittävän epävarma vieraiden koirien läsnäollessa, se on mennyt siihen ettei se tahdo pystyä tekemään mitään.

Eilen sain ajatuksia entistä enemmän sekaisin, Taran treenattuani päätin kuitenkin koittaa Häjyn kanssa tehdä jotain, kentällä vielä ollen treenikaveri koiransa kanssa. Autolta saakka koira oli hirvittävän innoissaan, se kuunteli ja häntä heilui. Kentällä näkee totuuden, ajattelin. Otin perusasentoon ja kaveri oli koiransa kanssa vieressä, vaihdellen paikkaa. Häjy oli hyvin kuulolla, korvat pystyssä ja yleisilme iloinen, rento. Lähdin seuruuttamaan koiraa ja vau, se oli iloista tekemistä, Häjyä parhaimmillaan. Eikä sitä haitannut toinen koira ollenkaan. Palkkailin sitä pallolla, sai viilettää pallon perässä ja sitten tehtiin taas. Se oli hyvä, huikeen hyvä.

Olin iloinen ja samalla surullinen. Mikä koiraa vaivaa? Mietin, että lonkistaan kipeä koira ei juokse tuolla tavalla, puhtaasti, varomatta ainuttakaan askelta. Pohtien samalla, että tuolla asenteella tekisi vaikka sattuisi. Olen yrittänyt järkeillä, voisiko puhjennut hiiva olla syynä, hiivakin voi kuulemma olla tosi kivulias ja epämukava nyt ainakin. Nyt ollaan hiivaa hoidettu ja jatketaan hoitoa. Varovaisesti uskallan toivoa ja miettiä ruokavaliota jälleen uusiksi. Jos se kuitenkin olisi näin yksinkertaisella asialla pian taas oma itsensä, suurella työmoottorilla ja sillä ihanan iloisella tekimisen meininki aseenteella. Jospa se kuitenkin tulisi vielä maanantaina eläinlääkäristä meidän mukana kotiin. Kotiin, sinne minne tuon ikäisen koiran kuuluukin olla. Kotona, oman lauman ja perheen kanssa.

Mä en olisi vielä valmis...

13 kommenttia:

  1. Hirmuisesti tsemppiä! Toivottavasti selviää, että mikä on vikana ja saisitte siihen avun.

    VastaaPoista
  2. Tsempit täältäkin!! ♥ Hyvin sanottu - nuoren koiran paikka on kotona, oman lauman luona. Ei vielä niillä vihreimmillä niityillä. Sinne mennään vasta vuosien ja monien kokemusten saattelemana. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ❤️ Näin juuri. Lenkillä oli varmaan maailman onnellisen ja juoksi sekä ui kepin perässä. Toivon todella, että maanantaina koiran kanssa palata kotiin. ❤️

      Poista
  3. Tsemppiä täältäkin päin!!! ♡ Toivotaan parasta.
    Veetikin oli ennen huvin epävarma asemastaan laumasta ja se kävi helposti pienistäkin asioista muiden koirien päälle. Siltä ei kuitenkaan löytynyt kuin polvissa 0/1 joka oireilee joskus, nyt ei ole pitkää aikaan oireilut mitenkään.
    Kastroinnin jälkeen koira tasoittui, eikä ole enää ollut epävarma muiden koirien seurassa, eihän se nykyäänkään tykkää jos toiset koirat astuu sen, mutta se ei räjähdä heti kun toinen koira on lähellä. Toivotaan siis ettei nivelrikko ole pahentunut ja että Häijykin tasaantuisi ja saisi elää vielä pitkän elämän teidän kanssa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ❤️ Meillä Häjy ei aloita, Rocky ei nyt siedä Häjyä. Erillään pidetään ja lenkitykset erillään. Tuota leikkauttamistakin pyöritellyt, että pahentuuko epävarmuus kun testorini loppuu.. Ei tiedä ku kokeilematta, mutta nyt ainakin toistaiseksi skipataan tuo leikkuu. Tsekataan nuo lonkat uudelleen ja mietitään mitä tehdään. Jospa matkamma vielä jatkuisi. ❤️

      Poista
  4. Tsemppiä paljon, toivottavasti ei oo nivelrikkoa tai mitään muutakaan!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nivelrikkohan tuolla jo on, mutta se onko edennyt nopeasti selviää ny maanantaina. Toivottavasti se tästä. :)

      Poista
  5. Älä ny sure vielä mitään, mitä mä näin liikkuu ihan ok ja joo
    hieman epävarma Aapon lähellä muttei häiritsevästi, musta kauheen
    kivan oloinen tyyppi ja ei sen aika oo lähtee vielä. Usko pois kaikki
    selvii ja jos jotain pientä remppaa löytyy vuosia on vielä edessä, haaste
    tietty pitää erillään mutta eiköhän siihen löydy ratkaisu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu se liikkuukin ihan ok, voi olla silti kipeä, mutta katsotaan. Toivotaan, että selvitään säikähdyksellä ja olis sit vaikka tuosta hiivasta kipeä. Jokatapauksessa haluan kuvat ottaa uudestaan..

      Haaste joo pitää, mutta onneks on tilaa vaikka toki tuo varmaan pientä stressiä elämään, toki onneksi kaikkeen tottuun ja sopeutuu ajan kanssa. :)

      Poista
    2. Mä sain Jalon hiivan pois jee, ei oo ollu vuosiin ny oli korva ja mahanalus,
      pesin kahdesti malasebilla, maitohappoja joka päivä ja kortisonivoidetta mahan
      alle ei haise enää hiivalle , tais johtuu siitä antamastani puurosta tai sitten ei :O

      Poista
    3. Tolla mäki pesen noita tassuja ku siellä ny jyllää. Varmaan onki vähän kipee ku väylänny ja lusuttanu tassuja ku kutisee. Nyt alkanu helpottaa! :) Mä syötän sitte vaikka mitä erikoisuuksia jos siltä näyttää, kuha koira täällä vielä sais pitkään olla. :)

      Poista

Kiitos kommentista! ♥