maanantai 12. syyskuuta 2016

OnniDog 2016

Meidän OnniDog'16 starttasi käyntiin perjantaina, tai ei vielä koulutusten osallasta, mutta auton nokka kohti himosta suuntasi perjantaina. Hieman lisä haastetta pakkaukseen ja tavaroiden asetteluun toi poikien välirikko, kun Häjy piti sijoittaa takapenkille häkkiin, vieden suurimman osan tilasta. Kohtalaisesti saimme siitä huolimatta tavarat kyytiin. Pientä ylimääräistä stressiä toi toki poikien välinen tilanne sillä niitä ei vieläkään voi pitää samassa tilassa. Se oli vain ja on edelleen poikien vuorottelu meidän kanssa toisen ollessa omassa huoneessa, lenkit hoidettiin erikseen ja tullaan jatkossakin hoitamaan.

Himokselle saavuttiin hieman ennen viittä ja en voinut kuin ihastella maisemia. Mökkikin oli oikein hieno ja mukavan lähellä koulutuskenttää ja jälki peltoja. Perjantai ilta meni pääasiassa mökissä hengailessa, välillä käyttäen koiria lenkillä.

Lauantai alkoi koirien lenkityksellä ja aamukahvilla. Häjyn kanssa kävelin kentälle infopisteelle ilmoittautumaan ja hakemaan rannekkeen. Ohjelmassa oli tälle päivälle Taran jälki, viettitestaus ja Häjyn toko, sekä sakemannit Niilo ja Jalo blogista tutun Eijan sekä Aapon treffaus. Ehdimmekin juttelemaan jonkin aikaa ennen pellolle lähtöä ja rupattelu jatkui pellolla. Oli ihan super kivaa nähdä!

Jälki
Aluksi esittelimme itsemme ja koiramme sekä hieman paneuduimme kunkin koirakon tasoon ja käytiin hieman asioita läpi itse jäljestyksestä. Juteltiin kouluttajan kanssa ja päätimme tehdä Taralle 40 askeleen suoran. Olin tehnyt ihan ok välit askeliin, tosin loppua kohti askellus hieman tiheni, mutta kouluttaja sanoi, että niin monesti käy, kun ruoka on jäljellä kuvioissa, mutta siihen yrittää kiinnittää huomiota ettei askellus jää liian tiheäksi. Tara ajoi jäljen todella hyvin ja keskittyneesti eikä moitittavaa tai korjattavaa juuri tullut, kunhan itse muistan olla tarkkana että annan koiran edetä vasta, kun se on pongannut seuraavaan askeleen. Jälki menee pienen uran yli ja siinä kohtaa koira tarkisti, mutta palasi itsenäisesti nopeasti ja hyvin takaisin jäljelle.

Jäljestä jäi kaikinpuolin tosi hyvä fiilis ja tuli myös opittua paljon uutta sekä todettua, että oma tekniikka jäljen tamppaamiseen ei ole ollut hyvä ja tästä on myös todennäköisesti johtunut ongelmat Rockyn jäljen ajamisessa. Ei siis heitetäkkään vielä hanskoja tiskiin Roksun kanssa vaan yritetään vielä, nyt uusien oppien kanssa.

Toko jatko
Häjyn kanssa tokoilu jätti jälleen mitään sanomattoman fiiliksen, se oli hirvittävän paineistunet ja epävarma, kyttäsi epäluuloisena Aapoa ja väisti jokaista liikettä jonka Aapo teki sitä kohti. Päätinkin ettemme ala hinkkaamaan mitään liikettä, kun koira ei pysty vaan lähinnä siedätyshoitoa ja rentoa fiilistä koiralle. Paikalla istuminen tehtiin, mutta muuten yritin saada koiraa rennoksi, aika huonoin tuloksin.

Saalisviettitesti
Lauantai päivä päättyi koulutusten osalta Taran saalisvietti testaukseen ja jo ennen testiä mulla oli aika hyvä kutina koirasta, mutta silti se veti hurjasti yli odotusten ollen oikeasti aivan huippu hyvä. Posiitivista palautetta tuli niin valtavan paljon etten muista edes kaikkea, mutta koira saalistaa todella hyvin, se rauhoittuu hyvin ja kestää sen, että menen viereen, otan toisella kädellä kyljestä ja toinen leuan alta (rauhaa) eikä se pudota lelua. Käskystä irroittaa hyvin ja välittömästi lähti saalistamaan uudelleen. Asko otti lelun niin, että kokeiltiin hyppääkö koira häntä päin ja tarraa leluun kiinni, no hyppäs eikä hetkeäkään epäröinyt. Asko halusi toistaa tämän vielä kerran jonka jälkeen lähettäisiin autolle koiran kantaen lelun autolle. Kehui koiran maasta taivaisiin ja sanoi, että on mulla hieno ja hyvä pentu käsissä. Minä olen kuulemma tehnyt koiran kanssa hyvää työtä ja olin rauhallinen. Taatusti kuulemma tulee hyvä harrastuskoira. Hän sanoi, että tuli niin hyvä mieli, kun koira oli noin taitava. Ja minä taisin rakastua pentuun taas hieman lisää.

Harmittavasti en saanut videota testauksesta miehen sairastaessa mökillä. Itselläni alkoi myös päivän edetessä olo huononemaan ja illalla olikin jo veto aika pois. Aamusta iltaan olin koirien kanssa kentällä tai pellolla joten loppu ilta mökille päästyä meni aika rauhassa telkkaria katsellessa ja saunoessa.

Sunnuntai aamu alkoi aivan järkyttävällä ololla ja kuumettahan sieltä pukkasi. Heräsin sen verta ajoissa, että join aamukahvit rauhassa telkkaria katsoen. Lapsen herättyä kävin nopeasti lenkittämässä koirat ja nappasin Taran sekä Rockyn autoon, jättäen Häjyn tällä kertaa mökille ja suunnattiin kohti jälkipeltoa. Olo oli aika järkyttävä, mutta yritin jaksaa, tuo ei ihan sieltä raskaimmasta päästä kuitenkaan noin nuoren koiran kanssa vielä ole. Jäljen jälkeen painelin takaisin mökille, heitin särkylääkettä naamaan ja pohdin jätänkö tokon väliin vai menenkö yrittämään.

Jälki
Käytiin läpi lauantaista jälkeä ja päätettiin tehdä Taralle kolme jälkeä jotka ajetaan perätysten, motivointi, työ ja tsemppijälki, tälläisiä treenejä hän tekee usein kuulemma pennuille ja miksei aikuisillekin koirille. 1. jälki oli 25 askelta pitkä suora. 2. 20 askelta, kulma oikealle, sen jälkeen 25 askelta. 3. 15 askelta, eli yhteensä 85 askelta.
Tara selviytyi oikein mallikkaasti, oli urien ylityksiä, pidempää ja lyhyempää heinikkoa. Itse mietin jälkeä tehtäessä, että miten tuo koira jaksaa tuollaisen jäljen pitkän viikonlopun jälkeen, mutta hienostihan se. Tarkisti urien kohdalla, toisen uran kohdalla jatkoi suoraa jälkeä tarkistamatta edes uraa. Jäljellä tapahtui paljon oppimista ja kouluttaja sanoikin, että liian lyhyitä jälkiä ei kannata edes tehdä jotta koira oppii ja tietää mikä jutussa on homman nimi. Juurikaan korjattavaa ei siis näiden kahden päivän aikana meidän tekemisestä löytynyt ja kouluttaja sanoikin, että tuota ei voi kuin pilata. Haha. :D Saimme myös itsenäisiin treeneihin hyvät eväät ja ohjeet miten tästä lähtee jatkamaan treenejä.

Toko jatko
Jaksoin kuin jaksoinki raahautua kentälle vaikka kuume vei voimia ja olo oli aika sietämätön kurkkukivun ollen kuumeen kanssa riesana. Tavallaan tiesin, että tästäkään treenistä ei tule mitään. Ja oikeastaan en enään edes tiedä mitä tuon koiran kanssa pitäisi tehdä. Se ei yksinkertaisesti kykene olemaan rento muiden koirien, vieraiden koirien läsnäollessa. Se pälyilee ympärilleen ja tilanteissa joissa joutuu irtautumaan minusta, se alkaa entistä enemmän kyttäämään epäluuloisena ympärilleen. Häjyn osalta tämä leiri oli oikeasti aika turha, sen kanssa ei saatu mitään irti, paitsi liuta kysymysmerkkejä lisää. Onko se kipeä? Miksi se on nykyään entistä epävarmpempi? Miksei se pysty?

Häjy on aina ollut epävarma ja herkkä, mutta sen kanssa saatiin TK1 hirveen helposti ja koira ei välittänyt muista koirista mitään. Nyt se on ihan kuin eri koira, se palo työntekoon on sammunut, kun katson reilu vuosi taaksepäin ja niitä videoita, on koiran tekeminen erilaisempaa, paljon iloisempaa ja vapauteneempaa. Alkuvuodesta ell tutkimuksessahan tuon toinen lonkka ruksui, mietin vain ollaanko hävitty tää taisto? Pärjäisikö se ihan pelkkänä kotikoirana? Olisiko se silloin onnellinen? Viikon päästä Häjyllä on kastraatio aika, nyt olen alkanut miettimään, että kun se kerta nukutetaan, tsekataan ne lonkat vielä, mietitään ja päätetään sitten mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Tällä hetkellä ei ole motivaatiota treenata edes tuon kanssa, saataki mielenkiintoa pohtia kokeita. Koiralla ei ole hyvä olla, niin en ala sitä kiusaamaan. Vielä joulukuussa se teki hyvällä fiiliksellä ja työmoottorilla, tokoili itselleen koularin TK1. BH olikin sitten jo vaikeampaa ja koiran asenne ihan eri luokkaa kuin aiemmissa kokeissa.

Vaikka Häjyn osalta leiri oli pettymys ja harmillinen, jäi päällimmäisenä fiiliksenä oikein loistava. Muuten leiri oli juuri sitä mitä odotin ja saatiin jäljen suhteen ihan loistavia vinkkejä ja neuvoja, juuri sellaisia mitä olen toivonut. Nyt sitä löysi itselleen motivaatiota treenata jälkeä, kun tietää, että tekee varmasti oikein. Rockyn suhteen sain tosiaan myös sen verran hyviä vinkkejä ja koiran ongelmat ajaa jälkeä on todennäköisesti johtunut minusta, olen tehnyt sille mahdottomia jälkiä. Lähden siis vielä yrittämään josko sen kanssa päästäisiin kuitenkin koekentille, kun vika ei todennäköisesti olekkaan koirassa ja sen halussa. Harmiksemme koko porukka toimme kotiin tuliaisena kuumeen, joten tämä päivä on mennyt pakostikin levossa vaikka ensin meinasin painella Rockyn kanssa jäljelle, mutta tällä kertaa järki voitti! Parannutaan nyt rauhassa ensin.

Sen verran antoisa tuo viikonloppu oli, että ilmoitin meidät jo ensi vuodelle mukaan ja mitäpä muutakaan kuin innolla odotamme! Luulen, että keskitymme ensi vuonna entistä enemmän maastolajeihin ja voisihan tuota kokeilla joitakin muitakin lajeja. Ajatuksena olisi jos pystyisi olemaan pidempään kuin kaksi päivää ja kouluttautua kunnolla, sillä tuo leiri ei todellakaan ole hinnalla pilattu. Tästä olisikin mukava ottaa joka vuotinen perinne! Suosittelen ehdottomasti muillekin kyseistä leiriä, laji ja luento vaihtoehdot on valtavan kattavia ja pääsee kokeilemaan lajeja joita ei normaalisti ehkä ihan niin vain pääsisi. Paikkanakin Himos on jo äärimmäisen upea ja harmittaakin kipeäksi tulo sillä olisin halunnut käydä kävelemässä enemmän ja ihastelemassa maisemia, kuviakin tuli otettua hirveän vähä vaikka jo kuvaamistakin ajatellen maisemat olisi olleet ihan huikeat. Ensi vuonna sitten!

4 kommenttia:

  1. Häjy oli kuitenkin ihana pieni poika ja kuule ihan saman asian kanssa olen Aapon
    kanssa paininut, intoa oli tekemiseen muutamia kuukausia sitten aivan erilailla :O
    Sain ohjeita leikkiä leikkiä ja unohtaa tasainen puurtaminen ja pakko kai se on kokeilla ainakin tokon osalta. Jälkee me aloitellaan uudella innolla ja todella ensi vuonna jälkee ja haku oli kuulemma kivaa että kiinnostaisi se vepekökö se on ? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, ku tietäis mistä se johtuu kun on kiin kovin muuttunut.. Nuo lonkat kuitenki ku tietää mitä ne on nii kummittelee. Se nivelrikko kun etenee siellä koko ajan. :s

      Haku ois kivaa, pelkään että innostuis liikaa ja haluais alkaa harrastaa sitäkin, mutta aikaa ei oikein olisi. :D Vepe ois kiva, mähän pääsisin täällä treenaa, ongelmana vain se, että osuu tottis treenien kanssa päällekkäin..

      Poista
  2. Heei, voiko ens vuodelle jo ilmottautua?? Täytyykin käydä kurkkaamassa, harmissani oon näitä muitten postauksia aiheesta lueskellut, kun itse tajusin tän tapahtuman vasta kun oltiin jo ilmottauduttu näyttelyihin! Oishan toi nyt ollu paljon kivempaa kun kehässä pörrääminen :'D toisaalta ehkä olis tolle mun teiniurokselle (ja mulle ton teiniuroksen seurassa) ollu vähän liian tuhti paketti, ens vuonna varmaan jo vähän rauhallisempaa niin saa enemmän irtikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en muista tiedä, mutta leirillä olleet pystyi ilmoittautumaan jo paikanpäällä ensi vuoden leirille. :)

      Poista

Kiitos kommentista! ♥