keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Ewokin kasvattipäivä

(c) Viivi
Perjantaina starttasi auto yhden maissa pihasta ja suuntasin hakemaan ystävää töistä jonka jälkeen auton nokka kääntyi kohti Mikkeliä. Ajomatka hirvitti etukäteen, mutta loppujenlopuksi sen meni aika kivuttomasti ja selvittiin parilla nopealla pysähdyksellä. Navigaattori ohjasi viimeiset nelisenkymmentä kilometriä aivan kamalaa tietä ja itse aloin ajamaan jo hieman pimeyttä vastaan, sillä pieni soratie metsän ympäröivänä ei oikeasti ollut mikään houkutteleva kokemus. Perille päästiin puoli kahdeksan aikaan ja siinä purettiin auto tavaroista sekä laiteltiin yötä varten sängyt kuntoon, muuten me rentouduttiin ihan täysin loppu ilta, niinkin hyvin, että iltamme venyi kolmeen asti.

Yöunet ei meillä sitten kovin kummoisiksi jäänyt ja silmät oli aika ristissä kellon soittaessa. Kahvia muutama kupillinen ja valmistautuminen kasvattipäivään. Hallilla meitä oli vastassa kasvattaja ja Taran pari sisarusta, Unto ja Ranu omistajineen. Ennen muiden saapumista pennut saivat rallatella hetken aikaa ja Tara kyllä yllätti, se oli ihan kuin ei ikinä olisi muita koiria nähnyt. Aristeli aika paljon eikä ollut rento ollenkaan. Häjyn otin siihen vielä juoksentelemaan myös ja sen jälkeen tuo hieman uskalsi tehdäkin jotain. Kauaa eivät juoksennelleet jottei ihan piippuun vedetä joten pääsivät autoon odottelemaan.

Sintti & Tara
(c) Viivi
Kouluttajan saavuttua paineltiin sisälle ja vedettiin pieni esittelykierros, jokainen kerto hieman tavoitteita ja mitä on tehnyt jne. Kouluttaja esitteli luonnollisesti itsensä myös ja jo sen perusteella tykästyin kovin ja uskoin, että ainakin tietää mitä tekee, tuli myös heti sellainen olo, että olemme samalla aaltopituudella ja metodit kohtaa.

Taran kanssa treenailtiin seuruuta ja jääviä. Seuruuseen saatiin uusi tekniikka alkaa opettaa, tai sama koskee ihan perusasentoa ja kuulemma tyyli on Skogsterin Mian opeilla tehty, joten jatkamme mielellämme tällä tyylillä seuruun treenailua, ihme kyllä hallitsin oman kroppani suhteellisen hyvin. Yritän jossakin vaiheessa videoida niin näätte paremmin, en ala selittelemään sen kummemmin, kun on näyttämättä kovin hankalaa. Jääviä tehtiin lelun kanssa ja ongelma mulla oli jo liian voimakkaat käskyt, voin olla kiltimpi. Positiivista on kuitenkin, että puhun ja käskytän matalalla äänenpainolla, en kimittämällä mikä on naisille usein tyyppillistä. Voimakkaaseen käskyttämiseen olen tottunut aikoinaan Rockyn kanssa, Häjyn kanssa olen jo hieman oppinut siitä pois, mutta aina välillä se nousee pintaan ja varsinkin silloin jos ei uskota ensimmäisestä niin äänen paino muuttuu entisestään.

(c) Viivi
(c) Viivi
Tara ja äitinsä Rilla. (c) Viivi
Tykkäsin tosiaan kouluttajasta ja paljon, mikäli vain lähempänä asuttaisiin voisin hyvinkin käydä säännöllisesti hänen kursseillaan ym. Kiireettömyys oli päivässä myös iso plussa! Jokaisen koirakon kanssa meni aikaa juuri niin paljon kuin tarvitsi, kelloa ei kyttäilty eikä hommaa hoidettu ns. liukuhihna tyyppisesti. Treenien loputtua kakarat pääsivät vielä rallattelemaan ulkona aikansa ja me yritimme kuvia räpsiä. Hirvittävän vähän tuli kuvia otettua sillä muistikortti alkoi herjaamaan täyttymistä, ihmekkös tuo kun sinne oli jäänyt useat videot eikä järkkärillä saanut niitä poistettua.

Päivä oli kaikinpuolin oikein kiva ja oli tosi kivaa nähdä Taran sisaruksia. Kasvatajalle myös iso kiitos, kun järjesti moisen päivän! Viivi on vallan mahtava, kun on niin kiinnostunut kasvateistaan ja täysillä mukana niiden elämässä, olematta kuitenkaan liian ns. päällekäyvä, kyllä te tiedättä mitä meinaan. Tuo kasvattajan kiinnostus kasvattejaan kohtaan kun ei ole mitenkään itsestäänselvyys, arvostaa sitä ihan eritavalla, kun koiransa kasvattajan kanssa tulee loistavasti juttuun ja hän on kiinnostunut kasvateistaan.

Mutta saatiin hyvät eväät jatkoon ja treeni intoa taas hieman lisää. Päivä oli oikein antoisa ja viikonloppu itsessään hyvin rentouttava, kun sai pienen irtioton normaalista arjesta. Ystävälle myös kiitos mökki ja matkaseurasta, kuten iso kiitos kasvattajalle ja mukana olleille sisarusten omistajille. Kuulemma ensi vuodelle suunnitteilla uusi tapaaminen, sitä innolla odottaen, joskin veikkaan ettei naperot juoksentele välttämättä silloin enään näin sulassa sovussa. Ei muuta ku treenaamaan!

Ranu, Sintti, Rilla, Tara, Unto ja Tuuma

6 kommenttia:

  1. Yhteiset treenipäivät/leirit on aina tosi kivoja, näkee sisaruksia, niiden omistajia, saa vaihtaa kuulumisia sekä pääsee treenaamaan hyvässä seurassa :) Kiva viikonloppu teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Ja kaikkia yhdistää ainakin yksi sama asia. :) Viikonloppu oli tosiaan kiva!

      Poista
  2. Teillähän meni mukavasti tuo päivä :-) Tara on kyllä jo tosi upea ja iso mimmi!
    Pakko vielä ohimennen kysyä, että tilasitkos nuo housut ruotsista? Vastasivatko kuinka kokoaan? :-P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni joo, tyyppi on kyllä tosi kivan näköinen ja oloinen. :)

      Tilasin joo ja tuli alle viikossa. Koko vastaa ihan hyvin kokoaan. Mulle vyötäröstä hieman kireä, kun tulee vähän ylemmäs, mutta on ny tullut pari lisäkilo joten johtunee siitä. :D

      Poista
  3. Oli aivan huippua että pääsitte tulemaan vaikkakin tuota matkaa oli :D Tara on aivan mahtava mukelo! <3 Kaunis ja tasapainoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai tultiin! :) Heh, vähän ruipelo se oli muiden rinnalla. Nälässä raukka joutuu täällä olemaan. :'D :'D

      Poista

Kiitos kommentista! ♥