tiistai 24. tammikuuta 2017

Kun en enää rakasta tätä, sinä päivänä lopetan

Kurkkasin yksi päivä montako lukijaa blogilla on tällä hetkellä ja yllätyksenä tuli täysin, että pian paukkuu kahdensadan lukijan rajapyykki! Iso kiitos teille!

Hiljaiselon aikana päivitin ulkoasun sillä en tykännyt edellisesti ja kaipasin jotain uutta, samalla täysin erillaista mihin on totuttu. Värimaailmaltahan tämä on hyvin simppeli ja yksinkertainen, mutta omalla tavallaan tykkään kovasti. Banneri pitäisi vielä vaihtaa jahka jaksan ja ehdin istuutua koneelle niin pitkäksi aikaa.

Taran kanssa peruin nyt yhden semman sillä menen koetoimitsijan peruskurssille, mielenkiinnolla odotan tätä kurssia. Häjyn kanssa taas piti tulevana viikonloppuna kisata, mutta kilpailukirjeen kolahtaessa sähköpostiin, huomasin, että kokeeseen on ollut tuomarimuutos joka ei kyllä iske yhtään. Tällä hetkellä ajatuksena on ettemme osallistu, mutta toisaalta tekisi mieli. Onneksi on vielä aikaa miettiä.

Potkupyöräkin on kotiutunut ja ollaan ehditty jo potkuttelemaan kertaalleen, nyt on taas niin liukasta ettei voi mennä vedättämään koiria jo turvallisuus syistä. Annan aiheelle varmaankin kokonaan oman postauksensa.

Osa on varmaan huomannut jo teksteistä puuttuvan se into ja palo blogia kohtaan, siltä ainakin itseltäni tuntuu ja tällä hetkellä on pakko sanoa ettei tämä ole enään samanlailla kivaa mitä aiemmin. Olisi aiheita ja ideoita, mutta kun ei vain saa aikaiseksi. Tälläkin hetkellä luonnoksissa makaa useampi postaus odottamassa innostusta ja halua. En halua myöskään kirjoitella joskus ja jouluna blogia sillä mielestäni se ei enään tämän kokoisessa blogissa palvele lukijoita millään tapaa.

Olen ensimmäistä kertaa ikinä miettinyt vakavissani blogin lopettamista, mutta täällä on monta hyvää hetkeä, paljon muistoja vuosien takaa, en halua "haudata" niitä, vaikka voisinkin pitää blogin vain suljettuna. Toisaalta taas lopettaminen ei tunnu millään tapaa oikealta eikä hyvältä vaihtoehdolta. Ehkä kaipaa vain pientä taukoa, en tiedä. Toisaalta, kun itse ei henkisesti ei voi kovin hyvin, heijastuu se myös tänne ja luo olemattomia paineita kaiken suhteen. En työnnä vielä näppäimistöä sivuun, en heitä tätä kaikkea romu koppaan. Etsiskelen sitä suurta paloa blogia kohtaan takaisin ja toivon vain, että jaksatte pysyä mukana ja annatte anteeksi hieman epäaktiivista kirjoitustahtia tällä hetkellä. Olette rakkaita! <3

Sinä päivänä kun se ei tuu sydämestäni,
sinä päivänä lopetan.
- Juno

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Joskus on vaan hyvä ottaa hetki jos toinen itselleen ja miettiä asioita sitten kun riittää energiaa siihen. Minä toivon, että pidät blogisi pystyssä, sillä tykkään niin upeista kuvistasi ja hyvistä teksteistä. Kuitenkin eipä ole minun päätös ja mitä ikinä päätät niin hyväksyn sen mukisematta. Toivotaan kuitenkin, että se palo sieltä vielä löytyy :-)

    VastaaPoista
  2. Mä olen paininut viimeisen vuoden samojen ajatusten kanssa. Tuntuu turhalta, kun tuntuu ettei kukaan lue, mutta sitten taas näen mitä kaikkea ollaan vuoden aikana tehnyt tai lähinnä ollut tekemättä. En ole mielipidepostaaja ja kun treenimäärät on vähäisiä, pysyy blogikin hiljaisena. Nyt viimeisenä tikkinä oli kameran hajoaminen. Miksi yrittää edes, kun kuvia on niin vähän ettei postauksia saa koristamaan mitään.

    Mutta silti yritän. Koska tykkään kirjoittaa ja haluan muistaa, etenkin nyt tän pään kanssa kun ei mitään muista. Mutta niin kauan kun itse jaksaa panostaa, niin miksei.

    Sun blogia on kyl kiva seurata, etenkin koska oot niitä harvoja, jotka ei pyri pitämään mitään kiiltokuvaelämää yllä. Et kyllä meillä diggaillaan!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥