tiistai 18. huhtikuuta 2017

Hitokseen treeniä, videoita

Blogin suhteen motivaatio on löytynyt ja mielelläni taas istahdan alas ja kirjoittelen ajatuksen kanssa, tai välillä jutut tulee lennosta, mutta tulkoot. Me ollaan treenattu, treenattu ja vielä kerran treenattu, toivottavasti näitä treenipostauksia jaksatte lukea.

En edes muista, milloin viimeksi olen näin tiuhaan juossut pelloilla tamppaamassa ja ajamassa koirille jälkeä? Hyvä vaan, edetään ainakin ja nyt kun ohjatutkin alkoi, on huomattavasti mukavampaa lähteä jäljelle, kun on treeniseuraa ja juttelu kaveri. Kyllähän se mieltä lämmittää, kun muutkin kehuu koiraa, luo itselleenkin luottamusta siihen, että kyllä tää akka jotain oikein tekee.

Tänään tein 120metriä pitkän jäljen, ruokaa joka toisella, pidempään ruohikkoon vähän vähemmän. Pellolla kävi järkyttävä tuuli, mutta hyödynnettiin sitä, koira pääsi tai joutui ajamaan jälkeä myötätuleen sekä sivutuulessa. Pieni pyörähdys noin puolessa välissä jälkeä, mutten puuttunut siihen mitenkään, annoin koiran työskennellä ja ratkoa itse. Nopeasti lähti takaisin ajamaan jälkeä ja loppu jälki sujuikin moiteitta. Työskentelee myös paremmin, kun annan enemmän löysää.

Ollaan hinkattu myös tottista ja tokoa, ihan kunnolla. Aika kivalla mallillahan tuo jo on ja sunnuntaina tehtiin täysin kokeenomainen treeni, liikkuroituna. Liikkeiden välissä palkkasin koiran hillitysti kehuilla ja rapsutteluilla, tämä piti pakan kasassa ilman, että koiran liitokset repee.

Häjy pääsi sunnuntaina myös tokoilemaan vaikka ensin olin ajatellut etten ota sitä, kun luonnetesti oli ollut samana päivänä, mutta koira janosi päästä mukaan joten tulkoot. Häjyn kanssa pidit treenit lyhyenä, seuruuta suoristeltiin, hypittiin, kierrettiin ja pidettiin ihan vain hauskaa. Pitäisi katsella vähän kokeita jos löytyisi joku sopiva ulkokoe.

Häjyllekin pitäisi koittaa jälkeä tehdä enemmän, jos siitä saisi sille myös toisen tavoitteellisen lajin. Jotenkin se on vain jäänyt... Se ei ole ihan niin maavainuinen luontaisesti mitä Tara ja Rocky on, mutta siitä voisi ehkä saada peltojälki koiran. Kahtotaan.

Ollaan me sitten pyöräiltykin ja kikkaroitu, todettava on, että minulla on aivan surkeeksi päässyt kunto, pyöräily vielä on kivaa, mutta kikkaroinnissa meinasi kuolema iskeä hieman ennen kotia. Toisaalta, fiilis on aina todella hyvä urheilun jälkeen. Junnut on juosseet tosi mallikkaasti fillarinkin viedessä, varsinkin, kun pari viikkoa sitten pääsivät siihen ensimmäistä kertaa ikinä. Häjykään ei ole mitenkään oireillut noiden lenkkien jälkeen joten ihan hyvillä mielillä menty ja kasvatettu koirien ja minun kuntoa. Roksu pääsee varmaan pian taas myös pyörälenkille, kun loukkaantumisen jälkeen jalka alkaa olemaan jo hyvässä kunnossa eikä onnu enään.

2 kommenttia:

  1. Miten pitkiä pyörä/kickbike-lenkkejä oot junnujen kanssa vetäny? Kiinnostais itsekin kokeilla miten Ranu sopeutuisi pyörän vierelle juoksemaan :-)

    VastaaPoista
  2. Öö, fillarilla joku reipas kuus kilsaa on ny ollu pisin, niillä oli pieni tauko siinä, kun kävin meen kyläkaupas nopsaan, just ja just uskalsin jättää. 😄 Kikkarilla käytiin heittää vajaa kolme kilsaa ku mä en taas jaksa. 😂 Mut nuo menee nii kevyesti noi matkat, varsinkin Tara, et varmaan kymppi menee heittämällä mutten voi samantie aloittaa tollasista matkoista.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥