perjantai 22. joulukuuta 2017

Tokokoe

Huh, kun on vierähtynyt aikaa viime kerrasta... Rocky voi tällä hetkellä hyvin, vieläkään en osaa sanoa mikä sitä vaivasi, virtsarakko ei näyttänyt kuvissa normaalilta, mutta miksi? Ei tiedetä. Ab sekä kortisonikuuri näytti kuitenkin purevan. Kortisoni loppui eilen ja nyt seuraillaan palaako hillitön kutina, jos niin sitten lääkitään ja mietitään. Mutta just nyt ollaan voiton puolella.

Olen tehnyt myös päätöksiä Taran treenaamisen suhteen, kävin katsomassa toisessa porukassa treenejä ja sille tielle jäätiin. Kun harrastan, haluan tehdä sitä täysillä, säännöllisesti ja niin, että minä ja koira kehitytään, mennään eteenpäin. Tavoitteena on tulosta tehdä muualtakin kuin kyläkokeista, se, että onnistuuko se koskaan, en tiedä, toivottavasti, mutta epäsäännöllinen, vähäinen treenimäärä puruissa ei vie meitä kumpaakaan eteenpäin. Ymmärrän, että maalimieskin on vain ihminen, mutta minun ja koiran tarpeisiin ei riitä näin vähäinen treenaaminen. Nyt meillä on viikottain säännöllisesti treenit, jo muutamassa treenissä koira on mennyt valtavasti eteenpäin ja minä ohjaajana olen kehittynyt sekä oppinut paljon lisää. Tottista ja jälkeä pystyy tiettyyn pisteeseen asti treenaamaan yksin, toki molempiin on ihmisiä ympärillä, mutta puruja et voi itsekseen treenata.
Olen myös löytänyt uutta puhtia tokoon ja Taran kanssa käytiin sunnuntaina tekemässä hieno rivi suorituksia, kahta liikettä lukuunottamatta, joiden epäonnistumista en vieläkään ole saanut nieltyä. Varsinkin, kun kyseessä on yhdet varmimmat liikkeet joiden nollaamisen en keksi mitään syytä. Koira joka ei ole koskaan kiertänyt hyppyä, tekin sen nyt. Kahdesti, kun uusin liikkeen. Maahan menossa jäi seisomaan, enkä tiedä annoinko kuitenkin lisäkäskyn liian myöhään, sillä sekin nollille.
Muutenhan koira teki aivan huippu hyvän suorituksen, kokonaisuudessaan, tuomari tykkäsi, minä tykkäsin, näkyi myös sitten kokonaisvaikutuksessa. Seuruusta pisteitä söi puolentoista verran ennakointi, jonka teki ekassakin kokeessa, aivan samassa kohtaa, muuten olisi tästä otettu vielä paremmat pisteet.

Lämmitti jälleen mieltä tuomarin kehut minun ohjaamisesta. Kehui myös, että koira on hieno ja tykkäsi kuulemma todella paljon. Virheitä ei antanut alemmissakaan luokissa juuri anteeksi. Siihen nähden, etten ole vieläkään saanut nieltyä pettymystä, olen kokonaisuuteen tyytyväinen.
Tuloksena siis ALO2 150p, tuomarina Vesa Kallio.
Koe kausi oli tässä, mutta treenit jatkuu vuoden loppuun ja sen jälkeen. Ensi vuonna sitten uutta matoa koukkuun, jahka olen ensin saanut nieltyä lisenssiasian... Varinaisen tavoitepostauksen kirjoitan myöhemmin.

Kiitän nyt vielä tässä meidän koutseja ruoskinnasta, treenikavereita sekä aviomiestäni ymmärryksestä ja kärsivällisyydestä harrastustani kohtaan ja lukuisia tunteja treeneissä viettäeni kohtaan. Sekä isovanhemmille lapsen hoidosta. Te mahdollistatte tämän kaiken. Kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! ♥