maanantai 2. heinäkuuta 2018

Unelmia kohti




Pieni tauko on tehnyt hyvää kirjoittelusta. Silloin tällöin olen käynyt lueskelemassa muiden juttuja ja toisinaan ollut ikävä istahtaa raapustelemaan tekstiä, mutta olen tehnyt arjesta niin hektisen etten olisi jaksanut paneutua kunnolla. Nyt onneksi rauhoittuu. Keväällä ja alku kesästä oli paljon kaikkea, ehkä nyt voin myöntää, että liikaakin. Ei ollut päivää etteikö olisi ollut jotain koiriin liittyvää, jos ei omien treenejä niin sitten ohjattiin muita. Nyt onneksi vähän rauhoittuu meno.

Olen saanut töitä joita riittää, eikä tarvitse miettiä onko vai ei. Fyysisesti raskasta ja kukonlaulun aikaan herääminen vaatii taas hieman totuttelua, mutta herään mielummin aikaisin ja olen päivät töissä, päästen ajoissa kuin jatkuvasti vuoroissa jotka haittaa harrastamista ihan törkeenä. Ja omalla sairaalla tavalla tykkään työstäni, se on kai tärkeintä?

Taran kanssa on juostu seminaarista toiseen ja koira onkin ihan kivalla mallilla ja ehkä sitä uskaltaan ääneen sanoa, näiltä näkymin syksyllä ykköseen. Hui... Oon kuitenkin ihan yks kaks saanu ympärille ihmisiä jotka auttaa ja neuvoo aidosti mielellään. Nyt pitäisi jäljestämiseen saada hyvä viikko rytmi jotta saadaan työskentely ja minun ohjaaminen vielä varmemmaksi. Mielentilan kanssa ollaan taisteltu ja aletaan olemaan voiton puolella.

Mitään painetta en ota kokeen suhteen, jos ei ollakaan valmiita tai tapahtuu jotain muuta niin katsotaan sitten keväällä uudestaan, mutta tavoitteeksi se otetaan nyt. Kohti unelmia...


Tokoilut on jäänyt aikalailla sivualalle, ollaan nyt suojeluun keskitytty ja panostettu siihen. Olen yrittänyt hoitaa omaa tonttiani parhaani mukaan, treenata ite niin paljon kuin pystyy. Olen tässä kevään ja alkukesän aikana oppinu ihan hirveesti lisää ja kai vähän ohjaajanakin kehittynyt, kiitos seminaarien. Onni on alaosasto jossa käy maailmanmestarit kouluttelemassa. On tehnyt myös itselle hirveän hyvää ajaa itteni noihin tilanteisiin koirakkona, kun kärsii valtavasta jännittämisestä.

Ei tänne kai sen ihmeempiä, treenattu ollaan paljon. Pojat on vaan hengaillu ja ulkoillut. Roksukin on ihan ok, joskin asennoidun koko ajan siihen, että tää on sen viimeinen kesä. Ei mietitä sitä nyt, mietitään sitten, kun sen aika on.

"Mul on taskus pari unelmaa mutta matkalla myös pari muuttujaa.
Elämäs kaks vaihtoehtoa taistelen tai kaadun taistellessa
Luovuta ei löydy sanakirjasta jonka pienenä sain faijalta."





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! ♥